Ja taas sitä mennään! :DD
Sama poppoo, kuin ensimäisellä kerrallakin. Sillä erotuksella, että kaverin saksanpaimenkoira Miro joutui valitettavasti jäämään kotiin pitkään jatkuneen ontumisen takia... Onneksi Miro on jo paranemaan päin, ensi kerralla voi hänkin päästä taas jo meininkeihin mukaan. :) Niin ja nyt matkassa mukana myös pikku Amy. <3
Samaan paikkaan suuntasimme kuin viimeksikin, Itä-Lappiin Tuntsan erämaahan. Tällä kertaa tavoitteena 5 yötä erämaassa ja mahdollisimman pienet päivämatkat, jottei pienin retkikumppanimme rasittuisi liiaksi. Rennoin fiiliksin, ihan oman mielen mukaan ei suunnitelmia, ei määräpäitä, mennään sinne minne nokka sattuu näyttämään.
Perjantai 2.6.
"Katselen junan makuuvaunun yäpunkasta lattialla riekkuvia koiria, ei taida pienet tietää mihin niitä taas raahtaan... Nostan katseeni ikkunassa vilisevään metsäiseen maisemaan, kohta päästään taas erämaahan... <3 "
Illalla hypättiin Junaan Turusta.
Lauantai 3.6.
"Istun Lumen keskellä täristen kylmästä, varpaat ja sormet tunnottomina. Yritän saada kaakaomukista lämpöä, samalla kun katselen koirien leikkiä kinoksissa telttojen ympärillä. Lunta sataa lisää, vaikka puut taipuvat jo kaarelle sen painosta ja eteenpäin pyrkiessä saa parhaimmillaan vyötäröön asti ulottuvissa kinoksissa aurata tiensä eteenpäin."
Go to hiking they said. It will be fun, they said...
Aamulla kemijärvelä junasta bussiin, savukoskella bussista taksiin ja Tuppiossa jatkettiin jalan maastoon kohti Tuntsan erämaata, lumen ja jään keskelle... Lisää lunta sataa tasaisesti ja innostus tulevasta vaelluksesta, sekä mielikuvat lämpimästä autiotuvasta vilkkuvat silmissä.
Vaan toisin kävi... n.4km lumessa tarvottuamme vastaamme tulee kaksi ranskalaista vaeltajaa, jotka varoittavat, että lunta on paikoin vyötäröön asti ja että autiotuvalle asti on mahdotonta yrittää, olivat hekin joutuneet kääntymään takaisin. No tyhmiä kun ollaan jatkoimme silti, pitäähän se nyt itse nähdä ettei sinne pääse.. :D Ja Turjalaisille kiivettyämme, lunta edestämme auraten päätimme pistää leirin pystyyn. Talvitettailuksihan se sitten meni ja kyllä oli kylmä. Kokemusta en vaihtaisi mihinkään, mutta en nyt ihan heti uudestaankaan lähtisi.. :D Koirat sen sijaan nauttivat täysin siemauksin hyppien kinoksesta toiseen ja sukellellen lumen sekaan samaan tapaan kuin kettu saalistaessaan. <3
Päiväsaldo 7 km hankijumppaa :D
Sunnuntai 4.6.
" Seison joen törmällä katsoen iloisesti solisevaa vettä, koirat juoksee kilpaa vanhan lahonneen hirsirakennuksen ympärillä... Tunnelma on rauhaisa, kuuluu vain lintujen viserrys ja tuulen kahina puissa, solisevan veden lisäksi. Maisema on henkeä salpaavan kaunis... Lapin kitukasvuinen harva puusto kumartuu joen ylle, paljastaen sen takaa alkavan suoalueen aina pitkällä näkyvään metsänrajaan asti, jonka takana kohoavat lumiset tunturin rinteet... "
Herään kylmyyteen, varpaat ja sormet umpijäässä... Koirat näyttävät pysyneen lämpimänä. Aamukahvia hangen keskellä juodessa todetaan, ettei autiotuvalle asti pääse, sillä edessä oleva kuru on niin täynnä lunta, hyvä jos lumikengilläkään pääsisi siitä yli. Joten leiri kasaan ja takaisin päin. Siinä lumessa tarpoessamme päätämme jatkaa Tulppion Majoille asti ja seuraavan yön vietämmekin lämpimässä mökissä, litimärkiä kamppeita kuivattaen. Koiratkin sai nyt kuivaksi ja lämpimäksi asti.
Päiväsaldo 9,5 km hankijumppaa :D
Maanantai 5.6.
" Kuljen pitkin punasavista hiekkatietä, savi paakkuuntuu kengänkärkiini, sateen piiskatessa kasvoja... Rinkka painaa selkää, kävelysauvojen rytmittäessä tasaisesti etenevää askellusta. Koirat valpastuvat äkisti nostaen kuonot korkealle nuuskien ilmaa, noin kymmenpäinen porotokka kulkee hissukseen taimikon reunustaa pitkin. Yksi poroista pysähtyy ja horistää korviaan meidän suuntaan..."
Aamu alkoi Tulppion majoilta, reissun ensimmäiset ihanat pannukahvit, kuivat releet kasaan ja matkalle kohti Ainijärveä ->
Kävelimme pinen matkaa UKK-reittiä takaisin päin, ukk:lta poikkesimme mönkijäpolulle ja jatkoimme aina Ainijärvelle vievälle tielle asti, tietä tarvoimme sitten tasaiseen tahtiin pienelle tulipaikalle asti, joka oli villisti solisevan pikkujoen varrella. Tulipaikkabreikin jälkeen käveltiin Ainijärvelle asti, joka oli vielä umpijäässä, mutta kun lähdimme kulkemaan sen vierustaa pitkin nousten harjannetta ylös päin oli maisemat huikean kauniit. Edessä avautui maisema järven ylle ja tunturien aakeille laakeille, niin kaunista...
Harjanteen vierustaa alhaalla kulki puoliksi lumen ja jään peitossa oleva nuortin yläjuoksun joki, päätimme ylittää sen ja löysymmekin sopivan ylitys kohdan, jonka jälkeen löysimme ihanan leiripaikan ja päätimme pistää leirin pystyyn.
Leirin pystytettyämme aurinkokin jo vähän pilkahteli pilvien välistä. Oli ihana istua iltaa katsellen järven ylle ja kuunnellen nuortin yläjuksun veden solinaa, kun oli päivän kävellyt hyvinkin vaihtelevissa sadeolosuhteissa. :D
Päiväsaldo 15,5 km
Tiistai 6.6.
" Puro solisee iloiseti selän takana ja edessä siintää lampi, joka heijastaa Lapin yöttömän yön auringon punertamat pilvenhattarat sekä pientareella kasvavat käyrät koivut kauniisti peilikirkkaasta pinnastaan... Koirat ovat kääriytyneet kerälle uinumaan ja teltat lepäävät rannalla metsän hiljaisuudessa, jossa ei kuulu pihaustakaan, yö on laskenut hiljaisen verhonsa yllemme... "
Herään kuumuuteen, aurinko on lämmittänyt teltan saunan tapaiseksi, lämpö on kylläkin hyvin tervetullutta päivän takaisen hyytävän kylmän talvitelttailun jälkeen... Koiratkaan eivät näytä häiriintyneen kuumuudesta, kummatkin tuhisevat tyytyväisenä kylkeäni vasten.
Nautimme aamukahvimme auringon paisteessa katsellen Ainijärven kaunista maisemaa, hiukan jännittäen pääsemmekö enää kuivin jaloin nuortin yläjuoksun yli vai onko lämpö jo sulattanut ylityspaikkamme mahdottomaksi ylittää.. :D
Leirin kasattuamme suuntaamme ylityspaikallemme ja vaikka paikka oli sulavesistä vähän leventynyt onnistumme pääsemään kuivin jaloin yli. Ilma on tällä kertaa todella kuuma ja painostava, vaatetta on päällä aivan liikaa. Säät kyllä tuntuu nyt vaihtelevan sanan todellisessa merkityksessä laidasta laitaan... :DD
Suuntaamme tielle ja sitä hetken käveltyämme poikkeamme metsään. Metsässä kahviteltuamme ja hyvän matkaa edettyämme omia polkujamme sinne tänne pikku puroja ylitellen löydämme loistavan leiripaikan lammen ja puron välistä, niin kaunista. Ensi töiksemme pulahdimme lammessa jonka jälkeen sai kasattua leirin ja pääsi nauttimaan retkimuonista yön hiljaisuuden laskeutuessa lapin yöttömään yöhön.
Päiväsaldo 9,6 km
" Aurinko porottaa kirkkaan siniseltä taivaalta, makaan puolinukuksissa pehmeällä sammaleella leirissämme lammen ja puron välissä. Koirien uiskennellessa lammessa, nautiskelen lämmöstä ja rauhasta, vain puron solina ja lintujen laulu rikkovat hiljaisuuden... "
Herään taas kuumuuteen, aurinko porottaa kuumana siniseltä taivaalta... Nappaan koirat mukaan ja suuntaamme suoraan virkistävälle aamu-uinnille ihanaan pieneen lampeemme. Ihana kiireetön aamu, nautiskelemme pannukahvia auringossa paistatellen ja ihallen lammen kaunista maisemaa, puron solistessa taustalla.
Iltapäivällä kampeamme itsemme vihdoin liikkeelle ja hyvästelemme ihanan lampi- leiripaikkamme. Etenemme pikkuhiljaa iltapäivän helteessä pieniä metsäpolkuja mukaillen. Amy riemastuu joka kerta kun eteen osuu lunta ja vetää kunnon sikapossurallia lumipenkoissa.
Saapuessamme vanhoille poroerotusaidoille rupeamme kartoittamaan uutta leiripaikkaa, tässä kuumuudessa leirissä makoilu houkuttaa enemmän kuin eteenpäin tarpominen. :D
Löydämme taas täydellisen leiripaikan joen penkalta vanhan poroerotus aidan kupeesta.
Reissun eka nuotio pystyyn ja iltaa istumaan. Katselen tulen lieskojen leikkiä ja nautin tämän reissun viimeisestä lapin yöttömästä yöstä. Joki virtaa villisti ja yö laskee taas verhoaan suomaiseman ylle.
Päiväsaldo 11,6km
Torstai 8.6.
" Joki tulvii villisti ja valtoimenaan tien yli, auringon säteiden leikkiessä sen aallokossa ja pärskeissä... Leikin tiellä vedessä koirien kanssa, virtaus on paikoin aika voimakas, vesi tuntuu ihanan virkistävältä jalkoja vasten, auringon paahtaessa kuumasti niskaan.. Tulva kasvaa pikkuhiljaa, sulamisvedet ovat pikkuhiljaa valtaamassa maisemaa... "
Aamu on taas ihanan lämmin. Aamu-uinnin jälkeen lekottelen taas aurinkoa palvomassa kahvini kera jokeen viettävässä rinteessä ja kuuntelen koirien leikkiä rantavedessä.
Sitten on pakko pistää leiri kasaan ja lähteä kohti kotimatkaa... Taksi noutaa meidät Tulppion majoilta ja vie meidät savukosken mtkhuoltoon, josta hyppäämme bussiin ja jäämme Kemijärvellä Juna-asemalle, josta hyppäämme yöjunaan ja kohti Turkua.
Päiväsaldo 2km
Talvitelttailusta auringon palvontaan ja kesähelteessä paistatteluun. Monipuolinen, odottamattomien käänteiden tapahtuma rikas reissu...
Uutta reissua odotellessa! <3
